Yleiset vesialueet Metsähallituksen hallinnassa
Yleiset vesialueet pohjineen ovat Suomen valtion omaisuutta lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakunnassa sijaitsevia vesialueita, jotka ovat maakunnan omaisuutta. Yleiset vesialueet siirtyivät Metsähallituksen hallintaan vesi- ja ympäristöhallituksen lakkauttamisen yhteydessä 1.3.1995. Yleisiä aluevesiä oli Metsähallituksen hallinnassa koko rannikkoalueella ja suurimmissa sisävesissä 1.1.2008 yhteensä 24 350 km².
Yleisiä vesialueita ovat Suomen aluevedet ja suuret järvien selät. Aluevedet muodostuvat sisäisistä ja ulkoisista aluevesistä. Ulkoisia aluevesiä kutsutaan myös aluemereksi. Sisäisten aluevesien ulkorajan muodostaa peruspisteiden kautta piirretty perusviiva. Peruspisteet sijaitsevat uloimmilla maastokohdilla, joko mantereella, saarilla, luodoilla tai kareilla. Ulkoinen aluevesi eli aluemeri ulottuu 12 meripenikulman päähän tästä perusviivasta, jollei säännöstä jouduta poikkeamaan vesialueen kapeuden vuoksi. Suuria järven selkiä ovat selät, jotka ovat pituudeltaan ja leveydeltään kahdeksan kilometriä tai sitä suurempia.Yleisillä vesialueilla voi olla myös vähäisiä saaria.
Merialueella sisäsaaristossa on lisäksi ns. yksityistä vettä, jossa mm. kalastusta ja metsästystä koskevat säännökset poikkeavat yleisellä vesialueella noudatettavista. Merkittävimmät Metsähallituksen hallinnassa olevat tällaiset maa- ja vesialueet ovat:
- Itäisen Suomenlahden kansallispuisto
- Tammisaaren saariston kansallispuisto
- Saaristomeren kansallispuisto
- Eurajoen valtionmaa
- Merenkurkun saaristo - Norrskär ja Storskär
- Rahjan valtionmaa
- Perämeren kansallispuisto
Näihin alueisiin kuuluu valtion omistamaa yksityistä vettä, joka on rekisteröity maanmittauslaitoksen kiinteistörekisteriin valtion metsämaa- tai suojelualuekiinteistöön kuuluvana vetenä. Osa Saaristomeren ja Perämeren kansallispuistojen rajausten sisällä olevasta valtion omistamasta vedestä on yleistä vettä. Näiden lisäksi alueilla saattaa olla myös yksityisten omistamaa yksityistä vettä.
Lisätietoa