Omin voimin liikkuminen etusijalla suojelualueilla
Virkistystapoina suojelualueilla tulevat ensisijaisesti kysymykseen sellaiset kevyet ulkoilu- ja retkeilymuodot, jotka eivät oleellisesti muuta luonnontilaa tai edellytä teitä, leveitä uria tai muita luontoa pysyvästi muuttavia palvelurakenteita.
Luonnonsuojelualueilla suositeltavia virkistystapoja ovat
- päiväretket jalkaisin, hiihtäen, soutaen tai meloen useimmilla alueilla
- telttaretkeily tai veneily, jotka tukeutuvat huollettuihin telttailualueisiin tai luonnonsatamiin
- eräretkeily jalkaisin tai hiihtäen sekä siihen liittyvä omatoiminen leiriytyminen
- opastetut retket ja vaellukset ryhmille
- luonto- ja vaellusleirit suurilla alueilla
Retkeilyyn pyöräillen, ratsastaen ja porolla tai koiravaljakolla ajaen suhtaudutaan harkiten. Ne ohjataan omille reiteilleen niin, että ehkäistään polkujen kulumista ja alueen muulle käytölle aiheutuvaa häiriötä. Suojelualueilla ei suosita urheilunomaisia liikuntamuotoja, jotka eivät liity suojelualueen tarkoitukseen ja joita voidaan harrastaa yhtä hyvin alueen ulkopuolella. Luonnonsuojelualueilla voivat kyseeseen tulla luonnon ehdoilla järjestettävät pienimuotoiset tapahtumat, kuten esim. ohjatut kuntoretket tai suunnistustilaisuudet, jotka eivät edellytä moottorikäyttöisiä maastoajoneuvoja eivätkä erityisrakenteita tai -järjestelyjä itse suojelualueella.
Luontoarvoja vaarantavat harrastukset suojelualueen ulkopuolelle
Sellainen virkistystoiminta (esimerkiksi laskettelu, kilpaurheilu ja maastoajoneuvoliikenne), joka aiheuttaa uhkaa luonnonarvoille tai häiriötä alueen eläimistölle tai toisille käyttäjille, ohjataan luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle.
Tästä periaatteesta on suojelualueen perustamisen yhteydessä säädetty joitakin poikkeuksia joko paikallisten asukkaiden hyväksi tai suojelualueen pientä osaa koskevina. Pohjois-Suomen soidensuojelualueilla ja erämaa-alueilla, joiden rauhoitusmääräykset ovat muita suojelualueita lievempiä, voi tulla kysymykseen laajempi virkistyskäyttö (esim. metsästys ja kalastus), mikäli siitä ei koidu pysyviä muutoksia alueen luonnolle eikä eliöstö kärsi siitä. Samoja periaatteita voidaan noudattaa myös vanhan metsän suojelemiseksi perustetuilla suojelualueilla.
Lisätietoa