Paikallisilla asukkailla erityisiä oikeuksia Lapissa ja saaristossa
Luonnonsuojelualueiden tarkoituksena ei ole vaikeuttaa paikallisten asukkaiden elämää. Varsinkin Lapissa ja saaristossa paikalliselle väestölle on varattu monia oikeuksia perinteisten luontaiselinkeinojen harjoittamiseen myös suojelualueilla. Näistä elinkeinoista tärkeimmät ovat porotalous ja kalastus. Pohjoisessa ja merensaaristossa olevilla luonnonsuojelualueilla on paikallisille asukkaille sallittu myös metsästys. Erämaa-alueilla talviaikainen maastoliikenne on sallittua oman kunnan alueella maksuttomalla kuntalaisen luvalla.
Oikeudet määräytyvät asuinpaikan ja harjoitettavan toiminnan laadun mukaan
Kullakin suojelualueella olosuhteet ovat erilaiset, joten erioikeuksia nauttivat paikalliset asukkaat ja näiden luonnonkäyttöoikeudet määritellään kullekin alueelle erikseen. Periaatteena on, että luonnonkäyttöoikeudet ovat sitä laajemmat mitä lähempänä asuu ja mitä riippuvaisempi on taloudellisesti suojelualueella harjoitettavista luontaiselinkeinoista. Osittain on kyse siitäkin, että suojelualueen lähinaapurina asuvan syrjäseudun asukkaan luontaiselinkeinoa on syytä suojata kauempaa tulevilta luonnon hyödyntäjiltä.
Paikallisen väestön luonnonkäyttömuodot eivät kuitenkaan saisi vaarantaa suojelualueen perustamistarkoitusta. Luontaiselinkeinojen muuttuminen (liiallinen laidunnus, lisääntyvä maastoliikenne ja elinkeinoon liittyvä rakentaminen) sekä virkistyskalastukseen ja -metsästykseen liittyvä maastoliikenne voivat aiheuttaa suojelualueiden luonnolle haittoja.
Lisätietoa