Luonnontila säilytetään luonnonsuojelualueilla
Suurin osa luonnonsuojelualueiden pinta-alasta säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena. Se tarkoittaa, että eliöyhteisöt saavat kehittyä ja muuttua luonnonvaraisina ihmisen puuttumatta tapahtumien kulkuun. Täydellistä luonnontilaa on mahdoton saavuttaa luonnonsuojelualueillakaan. Ihminen aiheuttaa niiden tilassa muutoksia, jotka johtuvat alueella aiemmin tapahtuneesta tai välillisesti alueen ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta, suojelualueen käytöstä opetus-, tutkimus- tai virkistystarkoituksiin taikka alueen taloudellisesta hyödyntämisestä.
Ihmisen aiheuttamista ympäristömuutoksista monet - esimerkiksi ilmastonmuutokset, maaperän ja vesien happamoituminen sekä vieraiden lajien vakiintuminen pysyvästi luontoon - vaikuttavat luonnonsuojelualueiden ekosysteemeihin. Tällaiset suojelualueeseen kohdistuvat vaikutukset ovat usein sellaisia, että niiden estäminen hoidon keinoin ei ole tarkoituksenmukaista, esimerkiksi kohtuuttomien sivuvaikutusten tai suurten kustannusten vuoksi, tai se ei ole edes mahdollista. Erityistä huomiota kiinnitetään tällöin alueen alkuperäisen lajiston, varsinkin muutoksesta kärsivien uhanalaisten lajien suojeluun.
Luonnonsuojelualueilla annetaan luonnon prosessien toimia vapaasti
Luonnonsuojelualueiden erikoisen tärkeä tehtävä on turvata sellaiset luonnonprosessit, joiden ei anneta vaikuttaa alueiden ulkopuolella kuten esim. soistuminen, tulviminen, lahoaminen, myrskyjen vaikutus, mahdollisuuksien mukaan luonnonkulotkin. Tällaista alkuperäistä luontoa pyritään säilyttämään riittävästi kaikkien kasvillisuusvyöhykkeiden kaikilla kasvupaikkatyypeillä.
Tutkimuksen kannalta on tärkeä seurata, miten ekosysteemissä tapahtuva luonnollinen muutos tapahtuu. Esimerkkinä tästä on pohjoiseen havumetsäekosysteemiin, taigaan, olennaisesti kuuluva ajoittainen palaminen.
Luonnonsuojelualueen luonnontilan säilyttämisen keinoja
Suojelualueiden hoidossa pyritään säilyttämään luonnontila esim. seuraavin keinoin:
- maankäytön suunnittelu eli toimintojen sijoittelu ja ohjailu mm. palveluvarustuksen avulla vyöhykeperiaatteiden mukaisesti siten, että mahdollisimman suuret luonnonalueet säilyvät koskemattomina
- liikkumis- ja muut rajoitukset kävijöiden ohjaamiseksi, maaston kulumisen vähentämiseksi ja eliöstölle koituvan häiriön pienentämiseksi
- valvonta, joka kohdistuu alueen käyttäjiin
- opastus, valistus ja neuvonta, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten arvostuksiin ja käyttäytymiseen
- tutkimus ja seuranta, jotka kohdistuvat luonnon tilaan ja sen muutoksiin.
Suojelualueisiin vaikuttavia lähialueiden luonnon muutoksia koetetaan mahdollisuuksien mukaan vähentää vaikuttamalla kaavoitukseen, teiden ja metsänparannushankkeiden suunnitteluun sekä muihin maankäyttöratkaisuihin. Metsähallituksella ei valtion maita lukuun ottamatta kuitenkaan ole ollut paljon keinoja alueiden ulkopuolisen maankäytön aiheuttamien luonnon muutosten estämiseen, joten ekologisesti väistämätön suojavyöhyke on muodostunut suojelualueiden sisäpuolelle ja pienentänyt siten tosiasiallisesti suojeltua aluetta. Natura 2000 -ohjelma tuo toteutuessaan tähän tilanteeseen merkittävän parannuksen, sillä kaikki suojelualueiden ulkopuoliset hankkeet ovat velvollisia huomioimaan Natura 2000 -alueeseen kohdistuvat ympäristövaikutukset.
Lisätietoa