Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet
Metsähallitus noudattaa luonnonsuojelu- ja erämaa-alueiden hoidossa viimeksi vuonna 2010 päivitettyä ohjetta "Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet". Hoidosta ja käytöstä tehtyjen linjausten avulla Metsähallitus turvaa mahdollisimman hyvin näiden alueiden perustamistarkoituksen. Periaatteita tarvitaan varsinkin käytännön työssä toimenpiteistä päätettäessä. Periaatteita sovelletaan myös sellaisilla Metsähallituksen hallinnassa olevilla luonnonsuojelutarkoituksiin hankituilla alueilla, joita ei vielä ole perustettu lakisääteisiksi suojelualueiksi.
Pääperiaatteena hoidossa luonnonprosessien jatkuminen
Pääperiaate luonnonsuojelualueiden hoidossa on, ettei luonnonprosesseihin puututa ilman luonnonsuojelullisia syitä. Joillakin aiemmin talouskäytössä olleilla suojelualueiden osilla halutaan ennallistamistoimenpitein nopeuttaa paluuta luonnontilaan. Joidenkin uhanalaisten lajien suojeleminen vaatii niiden elinympäristöjen aktiivista hoitoa. Luontoarvojen lisäksi luonnonsuojelualueilla suojellaan ja hoidetaan aktiivisesti myös muinaisjäännöksiä ja rakennettua kulttuuriperintöä. Erämaa- ja retkeilyalueiden hoidossa huomioidaan erityisesti myös saamelaiskulttuurin säilyminen ja virkistystavoitteet.
Käytön pääperiaatteena haittavaikutusten välttäminen
Suojelualueita koskeva lainsäädäntö sekä hoidon ja käytön periaatteet ohjaavat myös luonnonsuojelualueiden käyttöä. Käytännössä ohjausta toteutetaan suunnittelun, palveluvarustuksen, opastuksen ja valvonnan avulla. Suojelualueiden virkistys- ja elinkeinokäyttö suhteutetaan kunkin alueen kokoon ja suojelutavoitteisiin. Joitakin lähtökohtia on määritelty jo luonnonsuojelulaissa. Tarkennuksia on tehty suojelualueen perustamissäädöksissä, järjestyssäännöissä sekä hoito- ja käyttösuunnitelmissa. Jotkin toiminnot ovat suojelualueilla kokonaan kiellettyjä, joitakin toimintoja voidaan sallia luvanvaraisina. Saamelaisalueella ja saaristossa paikallisella väestöllä on erityisiä oikeuksia.
Pääperiaate suojelualueiden käytössä on, että käyttö ei vähentäisi niitä luonnonsuojelullisia ja kulttuurisia arvoja, joiden suojelemiseksi alueet on perustettu. Sekä Metsähallituksen toimia että alueiden yleisökäyttöä on suurimpien alueiden (esim. kansallispuistojen) suunnittelussa pyritty vyöhykkeistämään siten, että arvokkaimmat suojelukohteet säilyvät mahdollisimman hyvin. Palveluvarustusta rakennetaan tarpeen mukaan ja huoltotoimenpiteissä pyritään minimoimaan ympäristövaikutukset.
Lisätietoa