Suojelualuetyöohjelma antaa alueiden hoitajille aikataulun
Rio de Janeiron huippukokouksessa vuonna 1992 allekirjoitettiin biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus, jonka tavoitteisiin sitoutui 150 maata. Tämän biodiversiteettisopimuksen mukaan luonnon monimuotoisuus käsitteenä on laajempi kuin kasvit, eläimet ja pieneliöt sekä niiden elinympäristöt. Monimuotoisen luonnon käsitteeseen sisältyvät myös ihminen ja ravinnon saanti, lääkkeet, raikas ilma ja vesi sekä puhdas ja terveellinen elinympäristö.
Sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat yhdessä sopineet toteutustavaksi työohjelmat. Työohjelmat käsittelevät maatalousalueiden, metsien, kuivien seutujen, sisävesien, saarien, merien ja rannikoiden sekä vuoristojen monimuotoisuutta. Lisäksi on aloitettu kaikkia näitä pääekosysteemejä yhteisesti koskevia työohjelmia. Vuonna 2004 hyväksytty suojelualuetyöohjelma on tällainen laaja ohjelma.
Luonnonsuojelualueet monimuotoisuuden turvaajia
Luonnonsuojelualueet ovat avainasemassa turvattaessa luonnon monimuotoisuutta niin Suomessa kuin muuallakin. Alueilta saadaan monenlaisia tuotteita ja ekologisia palveluja. Suojelualueet ovat varsinkin uhanalaisten eläin- ja kasvilajien oivia elinympäristöjä, puhumattakaan virkistyskäyttö- ja matkailumerkityksestä. Suojelualueiden tehtävänä on myös lieventää köyhyyttä luomalla työtä ja elinkeinoja lähiseudun asukkaille.
Useimmissa maissa on jo jonkinlainen suojelualuejärjestelmä. Suojelualueverkosto kattaa tällä hetkellä 11 prosenttia maailman maapinta-alasta, mutta vain alle prosentin merialueista.
Luonnonsuojelualueet ovat monipuolisuutensa vuoksi tärkeitä työkaluja siinä työssä, jota tehdään luonnon monimuotoisuuden köyhtymistahdin hidastamisessa vuoteen 2010 mennessä. Suojelualueiden pinta-ala ei kuitenkaan ole tarpeeksi suuri eivätkä alueet tarpeeksi hyvin suunniteltuja ja hoidettuja, jotta monimuotoisuuden köyhtyminen hidastuisi varmasti. Siksi on tarpeen kiireesti lisätä luonnonsuojelualueiden osuutta maailman pinta-alasta, niiden edustamien luontotyyppien kattavuutta ja alueiden hoitoa.
Edustavuutta ja tehokkuutta suojelualuetyöohjelmalla
Suojelualuetyöohjelman tarkoituksena on tukea kattavan, tehokkaasti hoidetun ja ekologisesti edustavan suojelualuejärjestelmän perustamista ja hoitoa kansallisesti ja yli valtakunnan rajojen. Maa-alueilla takarajaksi on asetettu vuosi 2010, merialueilla 2012.
Työohjelma koostuu neljästä toisiinsa kytkeytyvästä ja toisiaan tukevasta osiosta. Yksi osio käsittelee suojelualueiden suojelutarpeita ja suojeltavia kohteita, kaksi osiota paneutuu hoidon tehokkuuden arviointiin ja koskee varsinkin hyvää hallintotapaa, osallistamista ja henkilöstön osaamisen kasvattamista. Viimeinen osa pureutuu työohjelman aiempien osioiden toimien tehokkuuden arviointiin ja seurantaan.
Ohjelman tarkoituksena on auttaa eri maita aloittamaan omat kansalliset työohjelmansa yhteisen mallin mukaan, omaa harkintakykyään käyttäen. Suojelualuetyöohjelman kansallisessa toimeenpanossa on kuitenkin noudatettava ekosysteemilähtöistä suunnittelutapaa, joka on havaittu toimivaksi tavaksi luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Ekosysteemien rakenne ja toiminta on säilytettävä, jotta niiden arvokkaat antimet eivät lopu.
Suomessa kansallista työohjelmaa toteutetaan osana Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaa 2006 - 2016. Suojelualuetyöohjelman päämäärien ja tavoitteiden toteuttaminen on Suomessa jo osin arkipäivää, vaikka työsarkaakin vielä on. Metsähallituksen tilaama suojelualueiden hoidon tehokkuuden arviointi tehtiin vuonna 2004, ensimmäisten joukossa maailmassa. Vaikuttavuuden arviointia varten rakennetaan kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden tilan seurantajärjestelmää.
Tämän sivun osoite on www.metsa.fi/suojelualuetyo-ohjelma
Lisätietoa