Natura 2000 -alueilla suojellaan luontotyyppejä ja lajeja
Natura 2000 -alueiden verkostolla suojellaan koko Euroopan unionissa tärkeitä luontotyyppejä ja lajeja. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen.
Suomen ehdottamat Natura-alueet ovat pääasiassa nykyisiä luonnonsuojelualueita, erämaa-alueita ja suojeluohjelmien kohteita. Verkostolla suojellaan myös sellaista luontoa, joka aiemmin on ollut heikommin suojeltua, esimerkiksi saariston ja rannikon vedenalaista luontoa, järviä, suuria jokia, pienvesiä, kallioita ja kulttuuriympäristöjä.
Valtioneuvosto teki ensimmäisen päätöksen Euroopan unionille annetusta Suomen Natura 2000 -ehdotuksesta vuonna 1998. Ehdotusta täydennettiin 1999, 2002, 2004 ja 2005.
Kesäkuussa 2005 tehdyn täydennyspäätöksen jälkeen Suomen ehdotus käsittää 1 860 luontodirektiivin tai lintudirektiivin mukaista aluetta.
Natura 2000 -alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 49 000 km² eli noin 15 % Suomen kokonaispinta-alasta. Ehdotuksen kokonaispinta-alasta lähes 80 % on valtion maita.
EU:n komissio teki joulukuussa 2003 päätöksen alpiinisen vyöhykkeen Natura 2000 -alueista. Suomesta hyväksyttiin 19 aluetta Ylä-Lapista, yhteensä 17 900 km² . Muu osa Suomea kuuluu boreaaliseen vyöhykkeeseen. Tammikuussa 2005 komissio päätti boreaalista vyöhykettä koskevasta luettelosta.
Natura-alueiden suojelu voi perustua lainsäädäntöön, hallinnollisiin määräyksiin tai vapaaehtoisiin sopimuksiin. Pääosin suojelu perustuu luonnonsuojelu- ja erämaalakeihin, mutta luontoarvoja suojellaan myös metsä-, vesi-, ulkoilu-, rakennus- ja maa-aineslakien avulla. Alueilla voidaan sallia toiminta, joka ei uhkaa suojeltavia luontoarvoja.
Lisätietoa
- Suomen Natura 2000 -alueet (www.ymparisto.fi)
Näillä sivuilla on lueteltu ja kuvattu kunkin alueellisen ympäristökeskuksen vastualueella olevat suojelukohteet