Hae

Valkoselkätikka

Dendrocopos leucotos

• Äärimmäisen uhanalainen (CR), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji
• Valkoselkätikan pesimisympäristöt ovat avaria ja valoisia vanhoja lehtipuuvaltaisia ja lehtilahopuustoisia metsiä, jossa on sekapuustona mäntyä ja varttuneita kuusia. Tiheää alikasvosta ei saa esiintyä.
• Pesivä kanta arvioitiin vuonna 2008 noin 120 - 170 pariksi.
• Uhkana vanhojen lehtipuuvaltaisten, runsaasti lahopuustoa sisältävien metsien väheneminen metsätalouden ja kuusettumisen myötä.

 
Suojelutoimet

• Reviireistä noin 50 % on erilaisilla suojelukohteilla.
• Suojelusuunnitelma valmistui 1992: tehdään valkoselkätikalle tärkeiden kohteiden hankinta ja rauhoitukset. Täydennyksiä ja ajantasaistamista tehtiin Natura 2000 -verkoston hyväksymisen yhteydessä.
• Talviruokintaa sian ihralla tehdään kuolleisuuden vähentämiseksi.
• Vuosittaisia pesimäpaikkojen kartoituksia, pesimäbiologisen aineiston keräämistä, pesäpoikasten ja aikuisten värirengastusta kannan kehityksen ja suojelutarpeiden arvioimiseksi.
• Täydennyskartoituksia tehdään uusien reviirien löytämiseksi.
• Valkoselkätikan elinympäristöjen hoitotoimia on tehty suojelualueilla yli 1 000 ha alalla monissa Life Luonto -hankkeissa ja osana METSO-ohjelmaa. Hoidon kokonaissuunnitelman laatiminen Metsähallituksen suojelualueille on tekeillä.
• Tavoitteena on kannan kasvattaminen ja levinneisyysalueen laajentaminen Suomessa.
• Metsähallitus vastaa valkoselkätikan valtakunnallisesta seurannasta ja elinympäristöjen hoidosta valtion mailla. Lisäksi Metsähallitus edistää valkoselkätikkametsien suojelua ja luonnonhoitoa koko maassa. Yksityismailla suojelutoimia toteuttavat erityisesti alueelliset ympäristökeskukset. Seurannoissa, kartoituksissa ja talviruokinnassa lintuharrastajilla ja WWF:llä on merkittävä rooli.

Tulos

• Vuosittainen pesimätulos sekä kannan nykyinen suuruus ja levinneisyys tunnetaan hyvin.
• Valkoselkätikan harvinaistuminen on saatu pysähtymään ja pesivä kanta on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien.
• Vuoden 1992 suojelusuunnitelman toteutumisaste on 85 - 98 %. Suojelusuunnitelman mukaisia alueita ja muita valkoselkätikan kannalta merkittäviä alueita on vuoden 2006 loppuun mennessä suojeltu noin 2 700 ha.

Jatkotoimet

• Erilaisten suojelutoimien tehostaminen erityisesti Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa. METSO-ohjelma antaa tähän monipuolisia mahdollisuuksia.
• Hoitotoimien laajentaminen kaikille tärkeille kohteille. METSO-ohjelma antaa mahdollisuuksia myös hoitotoimien toteuttamiseen.
• Seurantojen ja niiden menetelmien kehittäminen kannan kasvaessa.

Levinneisyyskartta

• Ks. tietolomake lajin suojelutasosta ja tilasta vuonna 2006.

 
Lisätietoa

• Vastuuhenkilö: Timo Laine
• Valkoselkätikan suojelutaso ja tila vuonna 2006 (pdf, 1 067 kt)
• Valkoselkätikka (www.wwf.fi)