Valkoselkätikka
Dendrocopos leucotos
AJANKOHTAISTA: Valkoselkätikan pesintöjä todettiin ensi kertaa yli 100. (tiedote 20.7.2011.)
Valkoselkätikan uhanalaisuusluokka voitiin uusimmassa uhanalaisarvioinnissa (2010) vaihtaa äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Valkoselkätikan uhanalaisuus 2010 (pdf 3113 kt).
- Erittäin uhanalainen (EN), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji
- Valkoselkätikan pesimisympäristöt ovat avaria ja valoisia vanhoja lehtipuuvaltaisia ja lehtilahopuustoisia metsiä, jossa on sekapuustona mäntyä ja varttuneita kuusia. Tiheää alikasvosta ei saa esiintyä.
- Pesivä kanta arvioitiin vuonna 2010 120 - 180 pariksi.
- Uhkana vanhojen lehtipuuvaltaisten, runsaasti lahopuustoa sisältävien metsien väheneminen metsätalouden ja kuusettumisen myötä.
Suojelutoimet
- Reviireistä noin 50 % on erilaisilla suojelukohteilla.
- Suojelusuunnitelman valmistuttua 1992: ryhdyttiin hankkimaan ja rauhottamaan valkoselkätikalle tärkeitä kohteita. Täydennyksiä ja ajantasaistamista tehtiin Natura 2000 -verkoston hyväksymisen yhteydessä.
- Talviruokintaa sian ihralla tehdään kuolleisuuden vähentämiseksi.
- Vuosittaisia pesimäpaikkojen kartoituksia, pesimäbiologisen aineiston keräämistä, pesäpoikasten ja aikuisten värirengastusta kannan kehityksen ja suojelutarpeiden arvioimiseksi.
- Täydennyskartoituksia tehdään uusien reviirien löytämiseksi.
- Valkoselkätikan elinympäristöjen hoitotoimia on tehty suojelualueilla yli 1 000 ha alalla monissa Life Luonto -hankkeissa ja osana METSO-ohjelmaa.
- Tavoitteena on kannan kasvattaminen ja levinneisyysalueen laajentaminen Suomessa.
- Metsähallitus vastaa valkoselkätikan valtakunnallisesta seurannasta ja elinympäristöjen hoidosta valtion mailla. Lisäksi Metsähallitus edistää valkoselkätikkametsien suojelua ja luonnonhoitoa koko maassa. Yksityismailla suojelutoimia toteuttavat erityisesti ELY-keskukset. Seurannoissa, kartoituksissa ja talviruokinnassa lintuharrastajilla ja WWF:llä on merkittävä rooli.
Tulos
- Vuosittainen pesimätulos sekä kannan nykyinen suuruus ja levinneisyys tunnetaan hyvin.
- Valkoselkätikan harvinaistuminen on saatu pysähtymään ja pesivä kanta on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien.
- Vuoden 1992 suojelusuunnitelman toteutumisaste on 85–98 %. Suojelusuunnitelman mukaisia alueita ja muita valkoselkätikan kannalta merkittäviä alueita on vuoden 2006 loppuun mennessä suojeltu noin 2 700 ha.
Jatkotoimet
- Erilaisten suojelutoimien tehostaminen erityisesti Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa. METSO-ohjelma antaa tähän monipuolisia mahdollisuuksia.
- Hoitotoimien laajentaminen kaikille tärkeille kohteille. METSO-ohjelma antaa mahdollisuuksia myös hoitotoimien toteuttamiseen.
- Seurantojen ja niiden menetelmien kehittäminen kannan kasvaessa.
Levinneisyyskartta
- Ks. Valkoselkätikan uhanalaisuus 2010.
Lisätietoa