Hae

Saimaannorpan uhat ja suojelukeinot

Muuttuneet kalastusmenetelmät

• Nailonverkkojen myötä kalastus alkoi lisääntyä Saimaalla 1960-luvulla. Puuvillalankaisia vahvemmat tekokuituiset verkot kalastivat myös nuoria norppia, natteja. Norppakannan seuranta aloitettiin 1980-luvun alussa. Silloin vuosittain syntyneistä poikasista 70–80 % kuoli kalaverkkoihin. Tämä vinoutti kannan ikärakennetta: vanhempia oli enemmän kuin nuoria, tulevia norppakannan jatkajia. Samalla kanta pieneni ja sukupuutto läheni.
• Verkkokalastusta on rajoitettu usealla norpan lisääntymisalueella keväällä ja alkukesällä (15.4. - 30.6.) osakaskuntien ja Etelä-Savon ELY-keskuksen välisillä sopimuksilla sekä Valtioneuvoston asetuksella (www.mmm.fi). Osakaskunnat saavat sovitusta rauhoituksesta veden vuokraa vastaavan korvauksen. Kalastusrajoitusten ansiosta on eloon jäänyt enemmän poikasia ja ikärakenne on jossain määrin korjaantunut. Jos poikanen selviää ensimmäisestä kesästään, niin sillä on hyvät mahdollisuudet selvitä sukukypsäksi. Nykyisin suurin osa poikasista syntyy rajoitusalueilla.
• Kalatäkyiset koukut, lohiloukut ja vahvalankaiset kalaverkot pyydystävät myös aikuisia norppia. Varsinkin aikuisen naaraan kuolema on koko kannalle suuri menetys. Norppakannassa on vain noin 80 synnyttävää naarasta. Näiden pyydysten käyttö on Valtioneuvoston asetuksella (www.mmm.fi) kielletty keskeisillä norppavesillä.
• Ainoa tiedossa oleva keino säilyttää saimaannorppa on edelleen vähentää kalan-pyydyksistä johtuvaa kuolleisuutta.
• Norpan suojelemi-seksi Valtioneuvoston asettamat kalastus-rajoitusalueet näkyvät oheisessa kartassa (png, 332 kt).
• Katiskan nielun on oltava niin vahvarakenteinen, että norppa ei pysty levittämään nielua yli kuvassa esitetyn 15 cm:n rajan.

Pesimäaikainen häiriö

• Lisääntymisen herkin jakso on synnytysaika helmikuun lopulla ja maaliskuun imetysjakso, jolloin poikanen on altis häiriöille. Pesäkuolleisuutta aiheuttavat epävakaat olosuhteet pesässä ja ympäristössä, mutta myös muut ulkoiset tekijät, kuten suora pesään ja poikaseen kohdistunut häiriö. Kuutille aiheutuvat häiriöt korostuvat vähälumisina ja lauhoina talvina.
• Pesän rikkoutuminen ja siitä johtuva häiriö imetyksessä
  • Saimaan vesiä juoksutettiin vielä 1980-luvulla tulvasuojelun vuoksi voimakkaasti talvisinkin. Veden pinnan poikkeuksellisen suuresta alenemisesta johtuen rantajäitä ja niiden päällä olevia pesiä rikkoontui. Tämä aiheutti joinakin vuosina noin 30 %:n pesäpoikaskuolleisuuden, kun luontainen taso on alle 5 %. Saimaan juoksutuksia on 1990-luvulla ohjattu siten, että tulvasuojelu hoidetaan avovesiaikaan, jolloin talvijuoksutukset eivät rikkoisi pesiä.
• Moottorikelkkailu ja mökkien talvikäyttö ovat lisääntyneet Saimaalla voimakkaasti. Tämä on lisännyt ihmisten liikkumista jäillä ja rannan tuntumassa. Rantarakentamiseen vaikutetaan mm. rakentamista ohjaavalla kaavoituksella. Moottorikelkkailua voidaan ohjata ja rajoittaa lisääntymisalueilla valistuksella ja maastoliikennelain nojalla.

Historiaa

Tapporaha

• Saimaannorpasta maksettiin kalastukselle haitallisena vahinkoeläimenä tapporahaa vuodesta 1882 aina vuoteen 1948 asti. Vuonna 1955 saimaannorppa rauhoitettiin, koska kanta oli käynyt liian harvaksi metsästämiseen.

Elohopea

• Eräs norppakannan taantumisen suurimmista syitä 1960- ja 1970-luvuilla lienee ollut elohopea. Nykyään ympäristömyrkkyjen käyttö on kielletty ja tämä on näkynyt myös norppien elohopeamäärien alenemisena. Täysin eroon ympäristömyrkyistä ei ole vieläkään päästy.