Tutkimus saimaannorpan suojelun apuna
Saimaannorpan suojelu perustuu laajaan tieteellisen tutkimukseen. Itä-Suomen yliopistossa norppatutkimusta on tehty jo yli kaksikymmentä vuotta. Lisäksi tutkimuksia tehdään yhdessä Helsingin yliopiston, eläintautitutkimuksista vastaavan Eviran sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa.
Tutkimusaiheita:
Norppien liikkuminen, mm. lisääntymisalueiden mahdollinen eriytyminen ja elintilan käyttö
Aikuinen saimaannorppa näyttäisi olevan melko kotialueuskollinen. Pisimmätkin havaitut vaellukset ovat vain muutamia kymmeniä kilometrejä. Häiriöttömissä oloissa norppa voi pesiä vuosia jopa aivan samalla paikalla ja kesälläkin käyttää rannalla makaamiseen vuosittain jopa samaa kiveä. Ravinnonkaan vuoksi aikuisten norppien ei tarvitse kalaparvien perässä vaeltaa. Ilmeisesti vain nuoret norpat vaeltavat.
Uhanalainen norppakanta on myös poikkeuksellisen harva, samalla lisääntymisalueella poikaspesien keskimääräinen välimatka on yli 5 km. Suojelun ansiosta muutamalla lisääntymisalueella on kannan tiheys jo hieman kasvanut.
|
|
Norpan liikkumista ja sukelluskäyttäytymistä on tutkittu eläinten selkään kiinnitettyjen radiolähettimien avulla. Piirturinauhalle tallentuu tummaa jälkeä, kun norppa käy hengittämässä (tummat piikit) tai nousee rantaviivalle (yhtenäinen tumma jälki, jonka kesto tällä kertaa parisen tuntia).
|
Norpan genetiikka, mm. geenistön rakenne ja eriytyminen
Saimaannorpalla on vähemmän geneettistä vaihtelua kuin Itämeren ja Jäämeren norpilla. Vielä ei kuitenkaan geenipoolin suppeus uhkaa kantaa. Saimaan sisällä ei ole havaittu geneettistä erilaistumista, vaikka Saimaan pohjoisosissa norppien turkki on usein tumma ja Saimaan eteläosissa tavataan useimmin hieman punertavia värimuunnoksia.
Uhanalaisuuden ja suojelun tehon arvioiminen, mm. suojelun tehon
ekologiset arviointimenetelmät
Norpan liikkumista ja sukelluskäyttäytymistä on tutkittu eläinten selkään kiinnitettyjen radiolähettimien avulla. Piirturinauhalle tallentuu tummaa jälkeä, kun norppa käy hengittämässä (tummat piikit) tai nousee rantaviivalle (yhtenäinen tumma jälki, jonka kesto tällä kertaa parisen tuntia).
Tutkimuksin pyritään myös arvioimaan sukupuutolta turvallisen norppakannan koko ottaen huomioon kannan jakautumisen usealle elinalueelle. Tutkimus myös ohjaa suojelun painopisteitä Saimaan eri alueilla tärkeimpien uhkatekijöiden vaikutusten vähentämiseksi. Saimaannorppa on edelleen sukupuuton vaarassa ja kannan säilyminen suojelutoimien varassa.
Ympäristömyrkyt, mm. raskasmetallipitoisuuksien seuranta
ja niiden vaikutusten arviointi
Merinisäkkäät pyrkivät varastoimaan haitalliset raskasmetallit maksaansa. Tässä ne tarvitsevat avuksi seleeniä, jota on vähän Saimaalla. Saimaannorppakanta lieneekin pienentynyt 1960- ja 1970-luvuilla elohopean myrkkyvaikutuksen vuoksi. Nuorissa ikäluokissa tavatut elohopeapitoisuudet ovat viimeisen 20 vuoden aikana alentuneet, mutta edelleen nuorten kuuttien ja aikuisten hylkeiden elohopeakuorma on poikkeuksellisen korkea.
Tutkimusten mukaan rasvaliukoiset ympäristömyrkyt mm. PCB- ja DDT-yhdisteet eivät ole haitanneet saimaannorppakantaa.
Lisätietoa: