Saimaannorpan suojelun tavoitteet
Suojelun tavoitteena on saimaannorpan suotuisan suojelutason saavuttaminen: kannan säilyminen yhtenäisenä nykyisillä esiintymisalueilla ja levittäytyminen myös entisille elinalueilleen. Tavoitteen mukaan kannan koko kasvaa vuoteen 2020 mennessä 400 yksilöön. Se vastaa Saimaalla 1960-luvulla ollutta hyljemäärää. Luonnontilaisella Saimaalla on arvioitu olleen yli 6000 hyljettä, joka sekin on itsenäiseksi hyljepopulaatioksi pieni. Tietokonesimulaatioiden mukaan Saimaalla on ollut n 700 - 1000 hyljettä 1800-luvun lopulla. Luvut osoittavat, että suhteellisen pienikin norppapopulaatio voi säilyä pitkän ajan, jos ympäristö pysyy sille sopivana.
- Saimaannorppakannan ongelmana on kuolevuuden ja syntyvyyden epätasapaino. Aiemmin kuolleisuus oli syntyvyyttä suurempaa ja kanta meni kohti sukupuuttoa. Suurin kuolleisuuden syy oli kalanpyydykset. Suojelu onkin keskittynyt kuolleisuuden, erityisesti poikaskuolleisuuden pienentämiseen.
- Suojelutoimien tehon ja sukupuuton ehkäisyn onnistumisen arvioimiseksi saimaannorppakantaa ja sen elinympäristöä seurataan tarkasti. Tästä syystä Saimaalla tehdään vuosittain poikaslaskenta. Pesät tutkitaan jäiden lähdön aikoihin pesien kattojen romahdettua. Tällöin norpat ovat jo siirtyneet pois pesistään.
- Kaikki kuolleena tavatut norpat kerätään tutkimuksiin. Niille tehdään eläinlääketieteellinen ruumiinavaus, ja niistä otetaan lukuisia näytteitä erilaisiin tutkimuksiin mm. ympäristömyrkkytilanteen seuraamiseksi, perimän selvittämiseksi ja tautien kartoittamiseksi.
- Saimaannorpista pidetään alueittain ajantasaista "väestökirjanpitoa" Metsähallituksen luonnonsuojelussa.
- Tutkimusten perusteella on arvioitu, että saimaannorppa tulee säilymään elinvoimaisena vain suojelluilla alueilla. Norppien vuoksi niillä rajoitetaan rantarakentamista ja kalastusta sekä ohjataan talviaikaista liikkumista. Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa Saimaalla valtion suojelualueita ja norppakantaa.
Lisätietoa