Etusivu > Luonnonsuojelu > Lajit ja luontotyypit > Uhanalaiset eläimet > Saimaannorppa > - Biologia

Saimaaseen sopeutunut norppa

• Saimaannorppa on pitkäikäinen, hitaasti lisääntyvä nisäkäs. Vanhimmat norpat ovat olleet jopa yli 30-vuotiaita, mutta keskimääräinenkin kuolinikä on yli 20 vuotta. Nuoruusikä on pitkä, norppa saavuttaa sukukypsyyden 4 - 5 -vuotiaana. Täysikasvuinen norppa painaa noin 60 kg ja sen pituus on noin 140 cm.
• Norppa syö pieniä kaloja, kuten muikkuja, kuoreita, särkiä ja ahvenia. Ravinnontarve on keskimäärin 2 - 3 kg päivässä eli norppa syö vuodessa noin tuhat kiloa kalaa.
• Saimaannorpalla ei ole luontaisia vihollisia, mutta ihmistoiminta uhkaa sitä monin tavoin.
• Norpat ovat yleensä terveitä. Niillä on tavattu lähinnä luontaisia, iän tuomia tauteja, kuten keuhkotulehdus ja sikaruusu.
• Maailman neljä norppakantaa elävät erillään ja ovat kukin sopeutuneet erilaiseen ekosysteemiiin. Niiden tautien vastustamiskyvyt ja loiset poikkeavat toisistaan. Saimaannorpilla on tavattu vain paria harmitonta loista, suolistossa väkäkärsämato ja turkissa hyljetäi. Nykyään ei edes kaloja saa siirtää eri norppakantojen elinympäristöstä toiseen.
• Talvella saimaannorppa on erittäin arka. Lajina norppa on kehittynyt vuosimiljoonien aikana yhdessä jääkarhun kanssa. Tämän seurauksena Saimaallakin norppa poikkeavan äänen kuullessaan vaistomaisesti pakosukeltaa pesästä veteen. Häiriintyneillä alueilla ei poikasen hoito ja kannan lisääntyminen onnistu. Kesälläkin norppa rantamakuupaikoiltaan useimmiten väistää ihmistä.
• Karvanvaihtoaikaan toukokuun lopulla aikuiset norpat nousevat rantakiville. Tällöin norpan näkeminen on todennäköisintä. Karvaansa kuivattava norppa tulisi jättää rauhaan.
• Norppa on hyvin sopeutunut veteen, se viettää ajastaan noin 80 % vedessä ja tästä ajasta jopa 80 % sukelluksissa.
• Saimaannorppa on melko kotipaikkauskollinen. Aikuiset norpat viihtyvät samoilla alueilla vuodesta toiseen. Ne liikkuvat säännöllisesti 5 - 10 kilometrin, joskus yli 20 kilometrinkin matkoja. Nuorten urosten oletetaan vaeltavan ennen sukukypsyyttä. Tämä nisäkkäille ominainen käyttäytyminen estää sisäsiitosta. Saimaan sokkeloisuuden ja kannan harvuuden vuoksi vaeltaja ei aina löydä sopivaa naarasta.
• Pitkäikäinen ja paikkauskollinen eläin ei osaa ennustaa seuraavan vuoden häiriötilannetta ja pyrkii pesimään vanhoille tutuille paikoille. Tämän vuoksi pesäpaikkoja voidaan säästää suojelualuein.
• Saimaalla on elinalueita, joilla norppia tavataan, vaikka niillä ei synny kuutteja. Tämä johtunee nuorten vaelluksista, aikuisten paikkauskollisuudesta ja harvasta kannasta.
• Pohjois-Saimaan Pyhäselällä kanta on romahtanut, Vielä 1960-luvulla siellä arvioitiin olleen yli 50 norppaa ja 1970-luvulla 20 - 40 norppaa ja nykyisin siellä on enää kaksi hyljettä. Viimeinen poikashavainto alueelta on vuodelta 1995. Suojelu alueella aloitettiin liian myöhään, silti pitkäikäiset norpat voivat elää alueella vuosikymmeniä.
• Pitkän sukukypsyyden ja hitaan lisääntymisdynamiikan vuoksi saimaannorppakanta kasvaa hitaasti suojeltunakin. Vastaavasti kanta pienenee nopeasti, jos siihen kohdistuu ylimääräistä, esim. kalanpyydysten aiheuttamaa kuolleisuutta.
• Saimaannorppa kaivaa talvipesän yleensä selkävesien luodon rantakinokseen. Ohikulkija ei voi nähdä pesää hangen pinnalta sydäntalvella. Pesän katto romahtaa vasta huhtikuun lopulla lämpimien säiden vaikutuksesta. Norppa käyttää yleensä useita talvipesiä. Pesästä on kulkutienä avanto veteen.
• Naaras synnyttää poikasen eli kuutin rantakallion kupeeseen kaivettuun lumiluolaan helmi-maaliskuun vaihteessa ja imettää sitä parisen kuukautta.Tuona aikana kuutti lihoo 5 kg:n syntymäpainosta 20-kiloiseksi. Vieroitus tapahtuu jäiden lähtiessä. Emä ei synnytä joka vuosi vaan pitää välivuoden noin joka kolmas tai neljäs vuosi.
• Norpalla on viivästynyt sikiönkehitys. Parittelu tapahtuu maaliskuulla, mutta hedelmöityksen jälkeen alkio lepää kohdussa muutaman kuukauden. Vasta kesällä alkio kiinnittyy kohdun seinämään ja jatkaa kehittymistään.