Etusivu > Luonnonsuojelu > Lajit ja luontotyypit > Uhanalaiset eläimet > Naali

Naali

Alopex lagopus

• Äärimmäisen uhanalainen (CR), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, luontodirektiivin liitteen II priorisoitu ja liitteen IV laji.
• Naalin saalistus- ja liikkumisympäristöä ovat tunturikankaat ja niiden läheiset tunturikoivikot, suot ja jokilaaksot.
• Suomen kannaksi arvioidaan 6-12 aikuista yksilöä. Naalin poikaspesää ei ole todettu Suomessa vuoden 1996 jälkeen. Vuoden 2009 alussa tunnettiin noin 240 naalin vanhaa pesäpaikkaa, kaikki Metsähallituksen alueilta.
• Perimmäisiä syitä naalin häviämiseen, joka kiihtyi 1980-luvulla, ei vieläkään tiedetä. Kettu on noussut naalin kilpailijaksi huomattavan ylös tunturiin ja valloittanut naalin vanhoja pesiä. Toinen huomattava ongelma on myyrä- ja sopulisyklien loiveneminen ja jopa katoaminen. Naali on arktinen eläin, joka on sopeutunut lisääntymään erittäin nopeasti lyhytkestoisten hyvien aikojen (sopulivuodet) tullessa ja sinnittelemään niukkuudessa ja ruoan puutteessa kahden myyrähuipun välissä. Nykyisin huiput ja laaksot ovat tasoittuneet pikkujyrsijöiden kierrossa ja tämä suosii selvästi kettua. Myös haaskat ovat vähentyneet poronhoidon muutosten ja petojen vähäisyyden vuoksi.
• On muistettava, että naali elää Suomen Lapissa lähellä metsävyöhykkeitä ja ilmaston muuttuessa leudommaksi koivikoiden ja havumetsien kilpailevat lajit ovat nopeasti pienialaisilla paljakoilla, jotka kuitenkin ovat naalin varsinaista elinympäristöä.

 
Suojelutoimet

• Metsähallitus oli mukana Tukholman yliopiston johtamassa pohjoismaisessa Naali Lifessä vuosina 2003-2008.
• Hankkeessa tarkastettiin tunnetut noin 200 vanhaa naalinpesää kahdesti vuodessa, poistetiin tehometsästyksellä kettuja naalien pesäalueilta ja pyritiin saamaan vaeltavia naaleja asettumaan tunnetuille pesäalueille mm. ruokinnan avulla.

 
Tulos

• Naalin heikko tilanne Suomessa tunnetaan hyvin. Viime vuosina Suomen Lapin lähialueilla, Norrbottenissa ja Finnmarkissa, on kuitenkin ollut merkkejä kannan vahvistumisesta. Myös Keski-Ruotsissa ja Norjassa on ollut hyviä pesimävuosia.
• Skandinavian pohjoisosan kokonaiskannaksi on arvioitu noin 50 yksilöä ja pesintöjä on vuosittain muutama. Pääosa Ruotsin ja Norjan muutamasta kymmenestä pesivästä naaliparista asuu maiden keskiosien tuntureilla. Naali vaeltaa kuitenkin pitkiä matkoja ravintoa hakiessaan. Siten esimerkiksi myyrä- ja sopulikato Ruotsin ja Norjan keskiosien tuntureilla ja vastaavasti pikkunisäkkäiden lisääntyminen Fennoskandian pohjoisosissa voi muuttaa naalitilanteen Suomen Lapissa nopeastikin.
• Vuoden 2006 lopussa lajin suojelutason arvioitiin olevan epäsuotuisa huono ja edelleen heikkenevä.
  

Jatkotoimet

• Naalin seurantaa jatketaan, vaikkakin EU-rahoituksen poistuessa pienentyvällä budjetilla. Talviaikana tarkistetaan kaikki pesäpaikat, niiden tulosten pohjalta suunnitellaan kesätarkastukset. Myös uusien pesien etsintää jatketaan.
• Kannan kehittymisen seuraamista jatketaan keräämällä havaintoja mm. automaattisilla haaskakameroilla.
• Kettujen poistoa naalien pesiltä ennen pesimäkauden alkua jatketaan.
• Mikäli pesintöjä havaitaan myös lisäruokinta voi olla tarpeen.
• Life-hankkeelle on haettu jatkorahoitusta.

Levinneisyyskartta

• Ks. tietolomake lajin suojelutasosta ja tilasta vuonna 2006.

 
Lisätietoja

• Vastuuhenkilö: Matti Mela
• Naalin suojelutaso ja tila vuonna 2006 (pdf, 806 kt).
• Naalin suojeluhanke Suomessa ja Ruotsissa (www.zoologi.su.se, ruotsiksi ja englanniksi).