Harjusinisiipi
Scolitantides vicrama
AJANKOHTAISTA: Harjusinisiiven uhanalaisuus 2010 (pdf 1428 kt)
- Äärimmäisen uhanalainen (CR), erityisesti suojeltava, rauhoitettu laji.
- Elinympäristöä ovat avoimet ja puoliavoimet, matalakasvuiset alueet paahteisilla maastonkohdilla. Toukan ravintokasvin, kangasajuruohon (Thymus serpyllum), läsnäolo on välttämätön edellytys lajin esiintymiselle.
- Lajilla on yksi esiintymisalue, josta laji sitä on dokumentoitu useammasta paikasta. Havaintopaikat ovat pääasiassa Metsähallituksen hallinnassa olevalla suojelukohteella, joka on puolustusvoimien käytössä.
- Lajia uhkaavat tällä hetkellä lähinnä pieneen populaatioon liittyvät satunnaiset syyt. Voimakas taantuminen on johtunut elinympäristöjen umpeenkasvusta, metsäpalojen torjunnasta ja eräillä alueilla myös karjan laidunnuksen loppumisesta. Lisäksi rakentaminen ja maa-ainesten otto ovat hävittäneet lajin esiintymiä. Lajin luontaiset populaatiokoon vaihtelut ovat suuria.
- Lajin esiintymää on hoidettu 1990-luvulta lähtien taimikkoa, varpuja ja jäkälää käsin raivaamalla. Raivaustähteitä on myös poltettu.
- Lajia on seurattu aktiivisesti vuodesta 1996 lähtien. Kanta on kasvanut vuoden 1998 minimivuoden jälkeen tehostuneen elinympäristön hoidon tukemana.
- Vuonna 1994 lajia siirrettiin Säkylästä Ruokolahdelle lajin vanhalle esiintymispaikalle, missä kanta säilyi kuitenkin vain kaksi vuotta.
- Jatkossa hoitotoimia ja mahdollisesti suojelukohteita tulee laajentaa nykyisen esiintymän läheisyydessä.
- Seurantaa jatketaan ja kannan edelleen vahvistuessa uuden siirtoistutuksen onnistumismahdollisuudet arvioidaan. Ruokolahdella sopivan elinympäristön määrää on pystytty lisäämään huomattavasti.
- Vuoden 2006 lopussa lajin suojelutason arvioitiin olevan epäsuotuisa huono.
- Levinneisyyskartta: Ks. Harjusinisiiven uhanalaisuus 2010.
Lisätietoa