Maakotka

Aquila chrysaetos

Ajankohtaista maakotkan pesätarkastuksista kesäkuussa 2010: Maakotkan pesinnät onnistuivat huonosti jo toisena kesänä peräkkäin. Saaliseläimiä kuten kanalintuja ja jäniksiä on ollut vähän, joten kotkanaaraat eivät olleet tarpeeksi hyväkuntoisia muniakseen. Pesinnän aloitus on viivästynyt ja poikaset ovat olleet vuodenaikaan nähden pieniä.

Maakotka. Piirros: Jari Kostet 

  • Vaarantunut (VU), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji.
  • Maakotkan pesäpaikkoina ovat vanhat männyt ja kallioseinämät. Saalistusympäristöinä tärkeitä ovat avoimet ympäristöt, kuten suot ja avohakkuualueet.
  • Pesivä kanta on arviolta 310 - 390 paria. Pesistä 84 % on Metsähallituksen mailla.
  • Pahin uhka on kaikenlainen häirintä pesäpaikoilla. Vaino on vähentynyt. Sopivien pesäpuiden puute, kanalintujen vähentyminen sekä kemikalisoituminen voivat uhata lajia kasvavassa määrin.

 
Suojelutoimet

  • Pesistä 44 % sijaitsee erilaisilla suojelukohteilla.
  • Metsähallitus vastaa maakotkan valtakunnallisesta seurannasta ja maakotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä. Seurannassa lintuharrastajilla on merkittävä rooli.
  • Metsähallitus osallistuu maakotkan suojelutoimiin yhdessä muiden ympäristöviranomaisten kanssa.
  • Ohjeita pesimäympäristöjen säästämisestä 1960-luvulta alkaen. Metsähallituksen metsätalousalueille on tehty pesäkohtaiset suojelurajaukset: osalla aluetta metsätaloustoimet on kielletty kokonaan ja osalla toiminta on pesintäaikana rajoitettua.
  • Lintuharrastajat ovat rakentaneet tekopesiä varsinkin levinneisyysalueen eteläosissa.
  • Uusien pesäpaikkojen etsintä on jatkuvaa työtä.
  • Tavoitteena on säilyttää pohjoinen maakotkakanta vakaana ja edistää lajin paluuta eteläiseen Suomeen.


Tulos

  • Pesät ja niiden ympäristöt otetaan huomioon kaikessa maankäytössä ja säästetään.
  • Koko maan maakotkien parimäärä tunnetaan hyvin.
  • Suomen kotkakanta on hitaasti kasvamassa.
  • Vuoden 2006 lopussa lajin suojelutason arvioitiin olevan epäsuotuisa riittämätön, mutta paraneva.


Jatkotoimet

  • Yksityismaiden pesäpaikkojen suojelutarpeiden ja -keinojen selvittäminen.
  • Pitkään asumattomina olleiden reviirien vaihtopesien sekä levinneisyysalueen reuna-alueiden pesien etsinnän tehostaminen.
  • Seurannan menetelmien kehittäminen kannan kehityksen tarkemmaksi arvioimiseksi.


Levinneisyyskartta

  • Ks. tietolomake lajin suojelutasosta ja tilasta vuonna 2006.

 
Lisätietoa

Viimeisin päivitys 3. syyskuuta 2010.
© Metsähallitus 2009
Metsähallitus, PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 Sivukartta | Palaute | Yleiset käyttöehdot