Maakotka

Aquila chrysaetos

AJANKOHTAISTA: Maakotkien pesinnät onnistuivat erinomaisesti. (tiedote 19.7.2011)

  • Vaarantunut (VU), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji.
  • Maakotkan pesäpaikkoina ovat vanhat männyt ja kallioseinämät. Saalistusympäristöinä tärkeitä ovat avoimet ympäristöt, kuten suot ja avohakkuualueet.
  • Pesivä kanta on arviolta 310 - 390 paria. Pesistä 84 % on Metsähallituksen mailla.
  • Pahin uhka on kaikenlainen häirintä pesäpaikoilla. Vaino on vähentynyt. Sopivien pesäpuiden puute, kanalintujen vähentyminen sekä kemikalisoituminen voivat uhata lajia kasvavassa määrin. 

 Maakotka. Piirros: Jari Kostet

 
Suojelutoimet

  • Pesistä 44 % sijaitsee erilaisilla suojelukohteilla.
  • Metsähallitus vastaa maakotkan valtakunnallisesta seurannasta ja maakotkien porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän vaatimista töistä. Seurannassa lintuharrastajilla on merkittävä rooli.
  • Metsähallitus osallistuu maakotkan suojelutoimiin yhdessä muiden ympäristöviranomaisten kanssa.
  • Ohjeita pesimäympäristöjen säästämisestä 1960-luvulta alkaen. Metsähallituksen metsätalousalueille on tehty pesäkohtaiset suojelurajaukset: osalla aluetta metsätaloustoimet on kielletty kokonaan ja osalla toiminta on pesintäaikana rajoitettua.
  • Lintuharrastajat ovat rakentaneet tekopesiä varsinkin levinneisyysalueen eteläosissa.
  • Uusien pesäpaikkojen etsintä on jatkuvaa työtä.
  • Tavoitteena on säilyttää pohjoinen maakotkakanta vakaana ja edistää lajin paluuta eteläiseen Suomeen.


Tulos

  • Pesät ja niiden ympäristöt otetaan huomioon kaikessa maankäytössä ja säästetään.
  • Koko maan maakotkien parimäärä tunnetaan hyvin.
  • Suomen kotkakanta on hitaasti kasvamassa.
  • Vuoden 2006 lopussa lajin suojelutason arvioitiin olevan epäsuotuisa riittämätön, mutta paraneva.


Jatkotoimet

  • Yksityismaiden pesäpaikkojen suojelutarpeiden ja -keinojen selvittäminen.
  • Pitkään asumattomina olleiden reviirien vaihtopesien sekä levinneisyysalueen reuna-alueiden pesien etsinnän tehostaminen.
  • Seurannan menetelmien kehittäminen kannan kehityksen tarkemmaksi arvioimiseksi.


Levinneisyyskartta

  • Ks. Maakotkan uhanalaisuus 2010.

 
Lisätietoa

Viimeisin päivitys 4. tammikuuta 2012.
© Metsähallitus 2010
Metsähallitus, PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 Sivukartta | Palaute | Yleiset käyttöehdot