Perustiedot talteen suojelualueiden luontotyypeistä
Metsähallitus kerää luontotyyppitietoja luonnonsuojelualueiden hoidon ja käytön tarpeisiin. Suunnitelmissa pystytään kohdentamaan ennallistamis- tai luonnonhoitotyöt niitä tarvitseville alueille ja laatimaan kohteille kiireellisyysjärjestys. Luontotyyppitietojen perusteella pystytään myös esim. rajaamaan herkkiä alueita retkeilykäytöltä. Tietoja käytetään myös tutkimukseen ja mm. osana luontodirektiivin luontotyyppien seurantaa. Luontotyyppitiedot ovat tärkeä tausta-aineisto myös luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa.
Luontotyyppitietoja on kerätty, täydennetty ja päivitetty 2000-luvun alusta erityisesti osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa (METSO), joka ulottuu Etelä-Lappiin ja kestää vuoteen 2016.
Metsähallitus kerää luontotyyppi- ja lajitietoa myös vedenalaisesta luonnosta Suomen rannikkovesiltä. Työ liittyy valtakunnalliseen vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaan (VELMU).
Luontotyyppitiedot ajan tasalle ja talteen
Aiemmat tiedot olivat jopa 20 vuotta vanhoja joiltakin alueilta, osa luonnonsuojelualueista taas on tullut Metsähallituksen haltuun ostoina tai perintöinä eikä Metsähallituksella ole ollut niistä luontotietoja. Kaikilta alueilta kerätään myös tieto Natura 2000 -luontotyypistä sekä sen edustavuus ja luonnontilaisuus.
Luontotyyppitietojen keräämiseen liittyy myös niiden tallentaminen Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään.
Tiedot kerätään Etelä-Suomessa pääsääntöisesti maastokartoituksin. Pohjois-Suomessa inventointimenetelmä on yleensä kaukokartoitus, mutta sielläkin osa alueista kartoitetaan maastossa ja kaikkein monimuotoisimmilla seuduilla maastokartoituksen osuus on merkittävä. Yksityismaiden luonnonsuojelualueilla vastaava kartoitus tehdään samalla, Metsähallituksen luomalla menetelmällä.
Esimerkiksi vuonna 2010 Metsähallitus tallensi paikkatietojärjestelmään luontotyyppi-inventointitietoja valtion suojelualueilta 7 034 hehtaarin alalta ja yksityisiltä suojelualueilta 5 541 hehtaarin verran. Luonnonsuojelualueiden lajistokartoituksia on kohdennettu luonnonhoitokohteille, lehtoihin sekä mänty- ja kuusivaltaisiin kangasmetsiin. Lisäksi on tarkastettu, missä tilassa ovat erityisesti suojeltavien lajien ja luontodirektiivin lajien esiintymispaikat. Metsävaltaisilla suojelukohteilla on jatkettu lintujen linjalaskentojen täydennyksiä. Muita keskeisiä kartoitusten lajiryhmiä ovat olleet käävät, jäkälät, sammalet, kovakuoriaiset ja maanilviäiset. Kartoituksissa kertynyttä tietoa on hyödynnetty suojelualueiden hoidon ja käytön suunnittelussa sekä merkittävästi myös vuonna 2010 valmistuneessa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa.
Lisätietoa: