Luonnonhoidollinen kulotus edistää monimuotoisuutta
Uudistusalojen kulotuksesta on hyötyä sekä metsän uudistumiselle että luonnon monimuotoisuudelle. Monimuotoisuuden kannalta keskeistä on kulotuksen yhteydessä syntyvä palanut puuaines, joka on tärkeää monille siitä riippuvaisille uhanalaisille lajeille.
Perinteisellä tavalla toteutetussa kulotuksessa poltetaan koko uudistushakkuin käsitelty ala ja sinne jätetyt säästöpuut. Perinteistä kulotusta käytetään Metsähallituksessa erityisesti Lapissa, sillä se vaikuttaa edullisesti maaperän lämpöolosuhteisiin, vähentää happamuutta ja vapauttaa maaperään sitoutuneita ravinteita, mikä edistää taimien kasvuun lähtöä.
Toinen kustannuksia säästävä, mutta monimuotoisuuden kannalta yhtä hyvä keino on säästöpuuryhmien poltto. Sillä saadaan tuotettua kustannustehokkaasti järeää kuollutta ja palanutta puuta. Perinteisestä kulotuksesta poiketen muu osa uudistusalasta jätetään kulottamatta.
Säästöpuuryhmien polttoa voidaan käyttää kohteilla, joihin perinteinen kulotus ei sovellu kuten rehevillä hienojakoisilla maapohjilla tai karuilla harjualueilla. Se on myös tavallista kulotusta helpompi toteuttaa paikoissa, joissa siitä on eniten luonnonhoidollista hyötyä, kuten suojelualueiden lähistöllä.
Säästöpuuryhmien poltossa kulotuskohteet pitää valita hyvissä ajoin ennen korjuuta, sillä tehty hakkuu vaikuttaa lopputulokseen. Säästöpuuryhmien ympärille siirretään metsäkoneella hakkuutähdettä ja kaatuneita säästöpuita, jotta saadaan riittävästi palavaa ainesta.