Olvassuo
Olvassuo on laaja ja erityisen monipuolinen aapasuoalue. Aluekokonaisuus koostuu useasta suoalueesta (Olvassuo, Oravisuo-Näätäsuo-Sammakkosuo ja Leväsuo-Kärppäsuo) sekä Kälväsvaaran ja Iso Palovaaran harjujensuojelualueista.
Olvassuon lajit
Olvassuo on Euroopankin mittakaavassa erittäin merkittävä suurlinnuston pesimäalue. Monet harvinaiset ja uhanalaiseksi luokitellut lajit ovat löytäneet Olvassuolta itselleen asuinpaikan. Kotka ja muuttohaukka ovat tunnetuimpia petolintuharvinaisuuksia. Monimuotoisilla soilla pesii laaja kirjo erilaisia kahlaajia, ja metsäsaarekkeissa on vanhaa metsää vaativille lajeille sopivia asuinpaikkoja. Olvassuon kasvillisuuden kannalta mielenkiintoisimmat lajit löytyvät soilta. Lapinsirppisammal on vaatelias, rehevillä letoilla viihtyvä sammallaji, jonka elinvoimaisin esiintymä koko Euroopassa sijaitsee Olvassuolla. Olvassuon letoilla viihtyy myös lettorikko, rehevien soiden ojittamisen myötä erittäin harvinaiseksi käynyt keltakukkainen ja kaunis kasvi.
Suot Olvassuolla
Alueen suot ovat suurelta osin oligo-mesotrofisia rimpi- ja saranevoja sekä rämeitä. Nevat ovat usein märkiä ja vaikeakulkuisia. Keidassoita on Olvassuolla myös jonkin verran, runsaimmin Oravisuo-Näätäsuo-Sammakkosuon alueella. Olvassuon itäosissa on paljon rinnesoita sekä runsasti lähteitä. Parhaiten Olvassuo tunnetaan kuitenkin rehevien soiden runsaudesta. Kaikkein runsasravinteisimmille alueille syntyvää suotyyppiä, lettoa, on erityisesti alueen nimisuolla, Olvassuolla. Täältä löytyy esimerkiksi esiintymiseltään Pohjois-Suomeen painottuvia, harvinaisia koivulettoja. Monien jokien ja purojen varsille on kehittynyt Jokien ja purojen varsilla on erityyppisiä korpia, reheviä ja runsasravinteisia, usein kuusta kasvavia soita nekin. Ojanvarren suoniityiltä on aikanaan kerätty heinää karjan talvirehuksi. Vanhoista niittyalueista Piltuanjoen niityt on luokiteltu valtakunnallisessa perinnebiotooppi-inventoinnissa paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi.