Valkoselkätikkametsien hoito 
Valkoselkätikka on lintudirektiivin I-liitteen laji, joka on luokiteltu (v. 2000) Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Sen kanta Suomessa on noin 40 paria.
Valkoselkätikan uhkana on vanhojen lehtipuuvaltaisten, runsaasti lahopuustoa sisältävien metsien väheneminen metsätalouden ja kuusettumisen myötä.
Hoitomenetelmät
Valkoselkätikkametsän hoidossa käytetään osittain samoja menetelmiä kuin metsien ennallistamisessakin: pienaukotusta ja lahopuun lisäystä puita kaatamalla ja pystypuustoa vaurioittamalla sekä raivaamalla. Ennen kaikkea toimenpiteillä estetään kuusettumista, lisätään metsien valoisuutta ja lahopuustoa.
Siltä osin kuin valkoselkätikkakohteet ovat lehtoja, myös raivausjätteiden kasaaminen ja poistaminen on välttämätöntä. Raivaustähde on lähinnä kuusenhavua, joka happamoittaa maaperää. Happamuus vaikeuttaa mm. kasvien ravinteiden ottoa, ja siksi useimmat kasvit viihtyvät maaperässä, joka on lähes neutraali.
Tikkametsien hoitotöillä suojellaan lisäksi boreaalisten luonnonmetsien ja lehtojen muuta lajistoa. Valkoselkätikkametsät muuttuvat ilman hoitoa vähitellen kuusivaltaisiksi, valkoselkätikalle sopimattomiksi pesimä- ja ruokailuympäristöiksi.
Hankkeen valkoselkätikkametsät
Linnansaaren, Puulaveden ja Kuijärvi-Sonnasen Natura 2000 -alueille suunnitellut hankkeen aikana toteuttavat hoitotoimet kohdistuvat metsiin, jotka ovat muuttuneet/muuttumassa valkoselkätikalle sopimattomiksi elinympäristöiksi. Hankkeen aikana tehtävät hoitotoimet lisäävät metsiin valoisuutta ja lahopuustoa. Lisäksi toimet ylläpitävät Linnansaaren ja Puulaveden Natura 2000 -alueiden valkoselkätikkakantaa ja mahdollistavat Kuijärvi-Sonnasen säilymisen valkoselkätikan ruokailu- ja mahdollisena pesimäympäristönä. Hankkeen aikana tullaan hoitamaan valkoselkätikkametsiä yhteensä 195 ha.
Lisätietoa