Tarhaus- ja istutusprojekti
Villin kiljuhanhikannan tukemiseksi kiljuhanhien tarhaus- ja istutusprojekti toteutettiin Suomessa vuosina 1985-1997. Projektista vastasi Suomen WWF. Vuoden 1997 jälkeen kiljukkaita ei ole istutettu luontoon, ja istutuksista on päätetty luopua toistaiseksi.
Ruotsissa istutuksilla on pitempi historia vuodesta 1981 asti. Ruotsin projektin tavoite on erilainen: poikasten keinoemoina on käytetty valkoposkihanhia, joiden seurassa kiljukkaat ovat muuttaneet talvehtimaan Länsi-Eurooppaan, joka on turvallisempi alue metsästyksen kannalta kuin itäinen muuttoreitti ja talvehtimisalueet. Ruotsin Lappiin onkin saatu perustettua uusi pieni kiljuhanhikanta, joka muuttaa uuden perinteen mukaan läntistä muuttoreittiä pitkin.
Suomen tarhausprojektissa kiljuhanhia kasvatettiin kahdessa eri tarhassa: Hailuodossa ja Hämeenkoskella. Kaikkiaan 143 kiljukasta istutettiin projektin aikana luontoon. Tarkoitus oli, että istutetut linnut leimautuisivat villeihin yksilöihin ja lähtisivät seuraamaan niitä muuttomatkalleen.
Istutuksen tulokset ovat olleet pettymys: pesimäkanta ei ole kasvanut, ja hanhista on saatu vain harvoja havaintoja pesimäalueiltaan. Syy epäonnistumiseen on voinut olla tarhaus- ja istutuskäytännössä: linnut ovat olleet liian kesyjä eivätkä ne ole leimautuneet kotiympäristöönsä.
Lisäsyy istutusprojektin lopettamiseen saatiin kiljuhanhien geneettisen alkuperän tutkimisesta, sillä kävi ilmi, että nykyinen istutuksissa käytetty tarhakanta on geneettiseltä alkuperältään itäisen ja läntisen osakannan sekoitus. Tästä syystä kanta ei sovellu sellaisenaan istutuksiin. Jos tarhausta ja istutusta aiotaan tulevaisuudessa jatkaa, uusi tarhakanta olisi perustettava kokonaan uusista läntistä alkuperää olevista linnuista.