Siperian retkikunnat
Jamalin niemimaa Ural-vuoriston itäpuolella ja Taimyrin niemimaa Keski-Siperiassa ovat tähänastisen tiedon perusteella maailman tärkeimmät kiljuhanhen pesimäpaikat.
Satelliittivaljastusta päätettiin yrittää näillä alueilla, sillä mahdollisuudet saada kiinni useita kiljukkaita ovat täällä paremmat kuin Pohjoismaissa.
Ennakkoarvio oli, että myös Länsi- ja Keski-Siperian kiljuhanhet muuttavat Kazakstanin suuntaan ja jatkavat samoille talvehtimisalueille kuin osa Pohjoismaiden kannasta. Talvehtimisalueiden suojelu palvelisi siis sekä pääpopulaation että Pohjoismaisen kannan rippeiden suojelua.
Jamalin retkikunnat kesinä 1997 ja 1998 onnistuivat valjastamaan yhteensä kuusi kiljuhanhea, joista pisimmälle päässyt "Sibjako" (nenetsin-kielessä äiti) osoitti muuttoreitin Jamalilta Luoteis-Kazakstaniin.
Taimyrillä ensimmäinen kohde oli avotundralla, missä peräti 500 kiljuhanhen sulkasatoparvi nähtiin 1980-luvun lopulla. Kesällä 1997 jokivedet olivat hyvin matalalla, eikä sattashanhia paikalla ollut.
Metsätundralla kiljuhanhipoikueita löydettiin molempina kesinä 1997 ja 1998, ja yhteensä kuusi kiljukasta valjastettiin satelliittilähettimellä. Kaksi näistä pääsi Kazakstaniin ja yksi, "Inge" (dolganin-kielessä äiti) Kaspianmerelle asti.
