Satelliittiseuranta kiljuhanhen suojelutyössä
Ensimmäinen askel kiljuhanhen suojelussa on lajin muutonaikaisten levähdys- ja talvehtimisalueiden kartoittaminen. Tämän tiedon saamiseksi hanhien seurannassa on käytetty satelliittilähetintä, joka kiinnitetään linnun selkään kuin pieni reppu.
Yksi lähetin toimii 10-11 kuukautta, mikäli vikoja ei ilmene. Vuosina 1994-1998 on satelliittivaljastettu kaikkiaan 22 kiljuhanhea, joista suurin osa Venäjällä, mutta lisäksi useita myös Norjassa ja Suomessa.
Seurannan tärkein tulos on ollut itäisen muuttoreitin ja levähdyspaikkojen paljastuminen. Ilmeisesti suurin osa Pohjolan kiljuhanhikannasta levähtää syysmuutollaan Kaninin niemimaalla Venäjällä. Alue löytyi satelliitiseurannalla syksyllä 1995.
Syksyllä 1996 suomalaisretkikunta vieraili alueella ja havaitsi noin 100 kiljuhanhea. Arkangelin alueen ja Nenetsin autonomisen alueen viranomaisten ripeän toiminnan ansiosta alueelle perustettiin suojelualue jo vuoden 1997 alusta.
Kaninilta linnut jatkavat kahteen suuntaan, kohti Itä-Eurooppaa ja kaakkoon Pohjois-Kazakstaniin, joka on osoittautunut myös koko länsi- ja keski-Siperian pesimäpopulaation päälevähdysalueeksi.
Valitettavasti kiljuhanhien talvehtimisalueet eivät ole paljastuneet yhtä hyvin kuin levähdysalueet. Yksi norjalainen hanhi on muuttanut Kreikkaan Evros-joen suistoon. Itäisellä muuttoreitillä kauimmaksi on ehtinyt Dagestanissa, Kaspianmeren länsirannalla syksyllä 1998 ammuttu Inge-hanhi, joka oli syntynyt Taimyrin niemimaalla.
