Muuttolevähdyspaikat
Osa Pohjoismaiden kiljukkaista talvehtii Kreikassa. Kevätmuutollaan ne pysähtyvät Unkarin pustalla ja saapuvat huhtikuussa Viroon, mistä löydettiin tärkeä levähdyspaikka Matsalunlahdelta vuonna 1998. Virosta hanhet suuntaavat toukokuun alkupuolella seuraavalle perinteiselle muuttolevähdysalueelle Oulun seudulle Suomeen. Täältä matka jatkuu Lappiin ja Ruijan Porsanginvuonolle.
Einari Merikallion 1910-luvulla esittämä kokonaisarvio pohjoismaisen populaation kevätkannasta oli yli 10 000 yksilöä. Arvio pohjautui Hailuodon ja muun Oulun seudun muuttajien laskentaan.
Kiljuhanhet olivat aikoinaan Oulun seudulla syksyllä vielä lukuisampia kuin keväällä, mutta säännöllinen syysesiintyminen loppui 1960-luvulla. Tähän vaikutti kannan hupenemisen lisäksi metsästäjämäärän valtava kasvu, minkä takia hanhien lepäily perinteisillä paikoilla Hailuodossa ja Liminganlahdella on mahdotonta.
Oulun seudulla nähtiin parhaina päivinä 1960-luvulla noin 200, 1970-luvulla noin 70 ja 1980-luvulla noin 50 kiljuhanhea.
WWF:n kiljuhanhityöryhmä on tarkkaillut hanhia järjestelmällisesti vuodesta 1985 lähtien. Vuodesta toiseen samoille niityille laskeutuvat ja sieltä lähtevät muuttajat voidaan laskea piilokojuista hanhien yksilöllisiä vatsakuvioita apuna käyttäen lähes yksilön tarkkuudella. Hailuodossa, Liminganlahdella ja lähialueilla nähtiin 1985-88 vuosittain noin 100 ja sen jälkeen 30-40 kiljuhanhea.
Nykyään kiljuhanhet ovat paljon arempia kuin muut hanhet ja pakenevat ihmistä ainakin 500 metrin päästä. Kiljuhanhiniityt ovat toukokuussa liikkumiskiellossa, mutta niitä voi tarkkailla etäämpää.
Keväällä kiljukkaat saapuvat yleensä toukokuun 7. päivän tienoilla. Muuton huippu on 15.-18.5., ja viimeiset poistuvat 19.-22.5.
Kiljuhanhet käyttävät kevätlaituminaan vain Perämeren Suomen puoleisen rannikon kaikkein laajimpia matalakasvuisia rantaniittyjä. Ne suosivat niitettyjä paikkoja, joissa edellisvuotista kuloa on kaikkein vähiten.
