Kansallispuistot ja retkeilyalueet tärkeitä paikallistaloudelle
Rahasumma, jonka valtio sijoittaa kansallispuistoihin ja retkeilyalueisiin, palautuu yhteiskunnalle monikertaisesti takaisin paikallisena yritystoimintana ja työpaikkoina. Valtio rahoittaa budjettivaroin kansallispuistojen ja retkeilyalueiden ilmaiset retkeilypalvelut. Elinkeinosektori luo lähialueille maksulliset matkailupalvelut.
Suosituimmissa kansallispuistoissa kävijöiden rahankäyttö voi tuoda lähialueelle yli 20 euroa jokaista puiston palvelurakenteisiin sijoitettua euroa kohti. Kaikkien 35 kansallispuiston kokonaistulo- ja työllisyysvaikutukset vuonna 2010 olivat yhteensä 108,9 milj. euroa ja 1403 henkilötyövuotta sekä kaikkien 7 retkeilyalueen vastaavasti 15,5 milj. euroa ja 201 henkilötyövuotta.
Eniten rahaa paikallistalouteen tuottaa Pallas–Yllästunturin kansallispuisto (30,6 milj. euroa), toisena on Urho Kekkosen kansallispuisto (22,0 milj e) ja kolmantena Oulangan kansallispuisto (15,0 milj. e).
Eniten rahaa virtaa paikallistalouteen matkailualueilla, joissa kävijöiden viipymä on pidempi ja palvelujen tarjonta suurempi. Esimerkiksi Nuuksion ja Oulangan kansallispuistojen kävijämäärissä on noin 10 000 käynnin ero Nuuksion hyväksi, mutta Oulangan tuotto paikallistalouteen on 15 miljoonaa euroa ja Nuuksiossa 1,4 miljoonaa.
Kansallispuistojen ja valtion retkeilyalueiden lisäksi Suomessa on muitakin paikallistaloudellisesti merkittäviä suojelualueita. Esimerkiksi Merenkurkun saariston maailmanperintöalueen noin 338 000 käynnillä rahankäytön paikallistaloudelliset vaikutukset vuonna 2010 olivat 20,9 milj. euroa ja 250 henkilötyövuotta.
Miten paikallistaloudelliset vaikutukset lasketaan?
Metsähallituksen luontopalvelut selvittää vuosittain kaikkien 35 kansallispuiston, valtion seitsemän retkeilyalueen sekä muutamien muiden, matkailullisesti merkittävien suojelualueiden kävijöiden rahankäytöstä syntyvät paikallistaloudelliset tulo- ja työllisyysvaikutukset.
Talousvaikutukset lasketaan Metsähallituksen luontopalvelujen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistyössä kehittämällä menetelmällä, joka perustuu Yhdysvalloissa käytössä olevaan MGM2-malliin. Menetelmässä hyödynnetään käyntikertatietoja, kävijöiden rahankäyttötietoja sekä rahan kiertämistä paikallistaloudessa kuvaavia kertoimia.
Kokonaistulovaikutukset tarkoittavat kävijöiden rahankäytöstä lähialueelle syntyviä välittömiä ja välillisiä tulovaikutuksia/vuosi. Menetelmässä tarkastellaan vaikutuksia paitsi kaikkien kävijöiden osalta, myös erikseen niiden kävijöiden osalta, joille selvityksen kohteena oleva alue oli matkan pääsyy.
Tutkimuksessa esitettävät laskelmat tarkentuvat tulevina vuosina, kun alueilta saadaan lisää kävijätutkimustietoa, johon yhdistetään alueiden palvelujen ylläpitokulut.
Tämän sivun osoite on www.metsa.fi/suojelualueetjapaikallistalous
Lisätietoa: