Metsähallitus perusti vuonna 2002 Sotkamon Hallavaaraan Huovisnäreikön nimeä kantavan nimikkometsän. Tällä päätöksellä Metsähallitus haluaa kunnioittaa kirjailija, metsänhoitaja Veikko Huovisen elämäntyötä hänen täytettyään 75 vuotta 7.5.2002.
Veikko Huoviselle Hallavaaran salot ovat tuttuja hänen varhaisten vuosikymmenten metsästysretkiltään samoin kuin vuosistaan Metsähallituksen Lentiiran ja Sotkamon hoitoalueiden palveluksessa 1950-luvun alussa. Nämä salot olivat tuttuja myös metsätyömies Konsta Pylkkäselle - sijaitsihan Havukka-Aho täältä vain runsaan peninkulman päässä idän suunnassa. Hallavaaran kautta Konsta myös johdatti maisterit Ruuperin ja Ojaston heidän palatessaan Kuhmon Lentualta Kontiomäen asemalle. Näinä aikoina alueille suunniteltiin suuria hakkuita, joita toteutettiin 1950-luvulla. Nyt alueella on paljon varttuneita kasvatusmetsiä.
Hallavaaran vanha kuusikko nimettiin Huovisnäreiköksi paitsi kirjailijan myös hänen Metsähallituksessa pitkän työuran tehneiden isänsä aluemetsänhoitaja J.A. Huovisen ja setänsä piirikuntapäällikkö A.A. Huovisen mukaan. Huovisnäreikkö on merkitty peruskarttoihin viralliseksi paikannimeksi, ja se jää Metsähallituksen päätöksellä luonnontilaan. Kuusikon ympärillä olevia metsiä tullaan hoitamaan ja hyödyntämään - kirjailijan toiveen mukaisesti - kunakin aikana vallitsevien parhaiden metsänhoitonäkemysten mukaan.
Näreikkö tarkoittaa kuusikkoa. Puutavaran leimaus- ja mittaustöissä kuusipuuta nimitettiin näreeksi. Tämä sekaannuksen välttämiseksi, koska kuusi-sana saattoi tarkoittaa myös numeroa huudettaessa mittatietoja ylösottajalle.
Hallavaaran näreiköistä ja muista metsistä
Alueella on kaskettu ilmeisesti 1800-luvun alussa. Huovisnäreikön rauhoitettu vajaan kuuden hehtaarin kuusikko on runsaat 150 vuotta vanhaa. Kuusikko on paikoin poikkeuksellisen sankkaa, parhaimmillaan puustoa on noin 500 kuutiometriä hehtaaria kohden. Suurimmat puut ovat 26-metrisiä, paksuimmat männyt 45-49 senttiä rinnankorkeudelta. Näennäisestä luonnontilastaan huolimatta kuusikkoakin on käsitelty vuosikymmenten kuluessa. 1930-luvulla kuusikossa tehtiin apuharvennus, kuten alueen metsissä yleisesti. 1970-luvun alussa suurinta osaa kuusikosta väljennettiin varovaisesti.
Huovisnäreikössä kiertää noin 700 metrin polku. Sen varrella on muutamia tauluja, joihin Veikko Huovinen on poiminut otteita teoksistaan. Ehkä nämä tekstit ja ympäröivä metsän jylhä hiljaisuus välittävät hieman niitä tuntemuksia, jotka saivat Huovisen kuvaamaan suomalaisen metsäluonnon suuruutta lukuisissa teoksissaan. Polkua pitkin voi myös tutustua muun muassa rauhoitettua aluetta reunustavan rehevän rinnesuon lähteiköihin, suuriin muurahaispesiin, ja kukaties kuukkeliinkin.
Nimikkometsän alueella on rauhoitetun kuusikon, itse Huovisnäreikön, lisäksi nuorempia metsiä. Kuusikon itäpuolella on 8 vuotta sitten istutettu mäntytaimikko. Männyt ovat parin metrin mittaisia, ja niiden seassa kasvaa luontaisesti syntyneitä rauduskoivuja. Taimikko perattiin vuonna 2000, ja tuore metsänalku on nyt vauhdikkaasti nousemassa oikean metsän mittoihin. Noin viiden vuoden kuluttua alueella tehtäneen uusi taimikonhoito.
Ennen mäntytaimikkoa, Sotkamosta päin tultaessa, on tien varrella noin kolmen hehtaarin kaunis koivikko. Alue on saanut taimettua luontaisesti 1950-luvun lopulla. Metsikköön tehtiin taimikonhoito 1970-luvulla ja ensimmäinen kasvatushakkuu 1980-luvulla. Nyt reilun 40 vuoden ikäisten koivujen seassa kasvaa myös haapoja ja kuusia. Koivikossa on puustoa noin 150 kuutiota hehtaarilla. Puustoa hoidetaan tulevaisuudessa varovaisesti harventaen ja kuusia poistaen.
Tien eteläpuolella kasvaa salskea rauduskoivujen kirjavoima männikkö, joka perustettiin kylvämällä 1930-luvulla. Siinä on tehty kasvatushakkuita kahteen otteeseen 1970- ja 1990-luvuilla. Metsikkö on myös lannoitettu. Metsänhoitotoimien ansiosta puut ovat jo tukkipuukokoa, ja kokonaispuusto on noin 200 kuutiota hehtaarilla. Männikkö on kehittymässä näyttäväksi osaksi Huovisnäreikön aluetta. Lähivuosina alueella tuskin tehdään metsänhoidollisia toimia, mutta 10-20 vuoden kuluttua männikössä tehtäneen varovainen harvennus puuston järeytymisen tukemiseksi. Toivottavasti tänä kesänä useampaan otteeseen tavatun metsopoikueen jälkeläisiäkin jää männikköä ja koko Huovisnäreikön aluetta asuttamaan.
Hallavaaran kämppä
Paikalla aikoinaan sijainnut, nykyään jo muuhun käyttöön siirretty Hallavaaran kämppä oli rakenteeltaan erikoinen, kaksikerroksinen ja luhtimallinen. Kämppä rakennettiin vuonna 1952 ja se oli pääosin ojitustyömiesten käytössä.
Kaksi kilometriä Hallavaaran kämpästä pohjoiseen sijaitsi Vilmilän pääkämppä. Se oli iso 50 miehen kämppäkartano. Vanhemmalta ajalta seudulla on useita kämpän paikkoja. Kymmenet miehet ovat työskennelleet vuosikymmenien ajan hakkuu- ja metsänhoitotöissä. Työ jatkuu, nyt jo aikaisempien hakkuiden jälkeen kehittyneissä metsissä ja pitkälle koneellistuneena.