Luontotiedon keruu ja seuranta valtion alueilla
Metsähallitus kerää luontotyyppi- ja lajitietoja suojelutyön pohjaksi. Tietojen perusteella pystytään suuntaamaan suojelu- ja hoitotoimet sekä esimerkiksi rajaamaan herkkiä alueita retkeilykäytöltä. Tietoja käytetään myös tutkimukseen ja seurantaan kuten uhanalaisuusarviointiin.
Luontotyyppitietoja on kerätty, täydennetty ja päivitetty 2000-luvun alusta erityisesti osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa (METSO), joka ulottuu Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin ja kestää vuoteen 2025.
Metsähallitus kerää luontotyyppi- ja lajitietoa myös vedenalaisesta luonnosta Suomen rannikkovesiltä. Työ liittyy valtakunnalliseen vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaan (VELMU) (www.ymparisto.fi).
Luontotieto talteen ja käyttöön
Luontotyyppitiedot tallennetaan ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmään. Tiedot uhanalaisten lajien esiintymistä tallennetaan myös ympäristöhallinnon yhteisiin tietokantoihin.
Luontotyyppitiedot kerätään Etelä-Suomessa pääsääntöisesti maastokartoituksin. Pohjois-Suomessa inventointimenetelmä on yleensä kaukokartoitus, mutta sielläkin osa alueista kartoitetaan maastossa ja kaikkein monimuotoisimmilla seuduilla maastokartoituksen osuus on merkittävä. Yksityismaiden luonnonsuojelualueilla vastaava kartoitus tehdään samalla, Metsähallituksen luomalla menetelmällä.
Luonnonsuojelualueiden lajistokartoituksia on kohdennettu luonnonhoitokohteille, lehtoihin sekä mänty- ja kuusivaltaisiin kangasmetsiin. Lisäksi on tarkastettu, missä tilassa ovat erityisesti suojeltavien lajien ja luontodirektiivin lajien esiintymispaikat. Metsävaltaisilla suojelukohteilla on jatkettu lintujen linjalaskentojen täydennyksiä. Muita keskeisiä kartoitusten lajiryhmiä ovat olleet käävät, jäkälät, sammalet, kovakuoriaiset ja maanilviäiset. Kartoituksissa kertynyttä tietoa hyödynnetään suojelualueiden hoidon ja käytön suunnittelussa.
Seuranta
Suomella on velvollisuus seurata luontodirektiivin liitteen 1 luontotyyppejä (Suomessa 69 kpl) ja tuloksista on raportoiva EU:lle määräajoin. Metsähallituksella on tässä seurannassa keskeinen rooli. Kiinnostuksen kohteina ovat etenkin luontotyyppien pinta-alojen ja edustavuuden muutokset.
Lajiseurannat ovat lajin tai lajiryhmän levinneisyyden, runsauden, elinvoimaisuuden tai niihin liittyvien tekijöiden seurantaa.
Metsähallitus vastaa lajien seurannoista hallinnoimillaan alueilla. Lisäksi Metsähallituksen vastuulla on ryhmä uhanalaisia tai direktiivilajeja, joiden seurannasta se vastaa valtakunnallisesti.
Metsähallitus tekee myös tiettyä lajia tai lajiryhmää koskevia paikallisia seurantoja suunnittelua varten.
Osa lajiseurannoista pyrkii selvittämään hoidon, ennallistamisen tai käytön vaikutuksia lajistoon paikallisesti, ja mahdollisesti yleistämään niiden antamia tuloksia.
Luontoharrastajien, kuten petolintujen rengastajien vapaaehtoinen työpanos on seurantatyössä merkittävä.
Lisätietoa