Traktori hiekkarannalla. Rannalla on paljon erikokoisia kiviä. Hiekkaranta muuttuu ylempänä mäntymetsäksi.
Örön hiekkarantoja Saaristomeren kansallispuistossa raivataan syksyllä 2016. Kuva: Jani Virtanen.

Itämeren hiekkarantojen ainutlaatuista ja monimuotoista luontoa ja lajistoa uhkaa monin paikoin Itämeren rehevöitymisen sekä typpilaskeuman aiheuttama umpeenkasvu. Sen seurauksena paljas hiekka peittyy monin paikoin järviruokokasvustoon tai muuhun korkeaan kasvillisuuteen, paikoin lähes läpipääsemättömään katajikkoon tai muuhun pensaskasvillisuuteen. Hiekkarantojen luontaista ja suurelta osin uhanalaista lajistoa uhkaa lisäksi haitallisen vieraslajin, kurtturuusun (Rosa rugosa) nopea leviäminen rannikoilla ja saaristoissa.

Paahde-LIFE-hankkeessa parannettiin Itämeren hiekkarantojen tilaa viidellä Natura 2000 -alueella vuosina 2016–2020. Rannoille kertyneitä levämassoja poistettiin ja järviruokokasvustoja niitettiin useana peräkkäisenä vuotena koneellisesti. Rannoille kasvanutta pensastoa poistetettiin ja kurtturuusukasvustot hävitetettiin järjestelmällisesti. Hankoniemellä sijaitsevalle Tulliniemien linnustonsuojelualueelle rakennettiin lisäksi pitkospolku, jolla vähennetään alueen runsaan virkistyskäytön haitallisia vaikutuksia kasvilajistolle.

Toimenpiteitä hiekkarantojen hyväksi

Uudenkaarlepyyn Storsandin harvinaisen rantahietikon kunnostus toteutettiin yhteistyönä Metsähallituksen ja kylien osakaskuntien välillä kolmen vuoden aikana. Aiemmin avoin hietikkoalue on vähitellen kasvanut umpeen ja paahteista ympäristöä edellyttävät lajit tarvitsevat apua. Pensaikko ja ruovikon juuret poistettiin

Tiheää korkeakasvuista ruovikkoa.
Storsandin niittyä ennen liian ruovikon raivausta. Kuva: Lena Wargén / Metsähallitus.
Ruovikko on niitetty ihan lyhyeksi.
Storsandin niittyä ruovikon raivauksen jälkeen 2018. Kuva: Lena Wargén / Metsähallitus.

Syyskuussa 2016 hanke järjesti yhdessä WWF Suomen kanssa talkoot Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Pitkäviirin saaressa.

Lisätietoa

Päivitetty viimeksi 21.2.2022