Pohjoismaissa on viime vuosina tutkittu tapoja, joilla luontoa voitaisiin hyödyntää osana maahanmuuttajien kotoutumista. ESIKOTO-hankeen tavoitteena oli saada Pohjois-Pohjanmaalle sijoitetut turvapaikanhakijat ulos luontoon ja mukaan erilaiseen luontotoimintaan, jossa he kohtaisivat suomalaisten kanssa ja välttäisivät laitostumisen.
Yhteistyötä tehtiin erityisesti Pudasjärven ja Oulun vastaanottokeskusten kanssa (hankkeen alkuvaiheessa yksiköitä oli mukana enemmän, mutta ne lakkautettiin vuosina 2016–2017). Kahden vuoden aikana järjestettiin kymmeniä luontopäiviä, joista suurin osa oli erilaisia retkiä alueen kansallispuistoihin ja lähiluontokohteisiin. Retkille osallistui satoja turvapaikanhakijoita. He kokeilivat muun muassa patikointia, maastopyöräilyä, lumikenkäilyä, ja opettelivat erilaisia erätaitoja.
– Pilkkiminen oli erittäin suosittu aktiviteetti. Siinä missä patikointi metsässä on outo ajatus, kalastaminen on tuttua monelle kulttuurille ja ruoan hankkiminen ajatuksena kannustaa, kuvailee hankkeen projektikoordinaattori Saša Dolinšek Metsähallituksen Luontopalveluista.
Turvapaikanhakijat osallistuivat myös työpanoksellaan erilaisten luontotapahtumien järjestämiseen, samoin luonnonhoitotalkoisiin, joista muodostuikin tärkeä aktiviteetti.
– He kohtasivat siinä suomalaisia, tuli vuorovaikutusta ja ymmärryksen kasvamista puolin ja toisin. Teimme myös työtodistustuksia, jotka auttoivat muutamia henkilöitä saamaan myöhemmin töitä, Dolinšek kertoo.
Nuori afganistanilaisnainen Shilla Baheer ei kotimaassaan saanut ajaa polkupyörällä sitten lapsuuden. ESIKOTO-hankkeessa Baheer pääsi maastopyöräilemään suomalaisluontoon ja nauttii nyt pyöräilystä arjessa. Tärkeimpänä kokemuksena hänkin kuitenkin korostaa osallisuuden tunnetta.
– On ollut erityisen hienoa kohdata iäkkäitä suomalaisia ja oppia heiltä, kuinka täällä välitetään luonnosta. Koin, että osallistumalla erilaisiin vapaaehtoistöihin, sain olla osa suomalaista yhteiskuntaa, Baheer iloitsee.
Hankkeen luontoaktiviteettien järjestäjät huomasivat, että tärkein kynnys oli tavoittaa turvapaikanhakijat ensimmäiselle retkelle mukaan. Tämän jälkeen innostus oli usein syntynyt. Kielimuuri ei jarruttanut yhteistä toimintaa luonnossa, mutta ulkoiluun valmistautumiseen piti alkuun käyttää rautalankaa: pakkasretkelle metsään saatettiin tulla talvikengissä mutta ilman sukkia. Retkiä oli hyvä myös teemoittaa esimerkiksi naisille tai nuorille, jotta ihmiset tavoitettiin mahdollisimman laajasti.
Hankkeen päätyttyä on kasassa hyviä ja toimivia käytäntöjä luontolähtöiseen kotouttamiseen. Haaste on kuitenkin sama kuin ESIKODON lähtötilanteessa: vastaanottokeskusten resurssit riittävät harvoin oman luontotoiminnan organisoimiseen tai ulkopuolisten järjestäjien toiminnan tukemiseen.
– Asiakkaat ovat näistä luontotekemisistä todella innoissaan ja kyllä meidänkin vastaanottokeskuksen arkeen tästä jotain käytäntöjä jää. Mitä enemmän asiakkaamme pääsevät tutustumaan suomalaiseen luontoon, sitä vähemmän se pelottaa. Äidit ja lapset saattavat vaikka innostua lähtemään lähimetsään mustikkaan, kuvailee vastaava ohjaaja Kristiina Laatikainen Pudasjärven vastaanottokeskuksesta.
Hanke jätti perintönään myös ohjevideoita, jotka ovat pian käännettynä kuudelle eri kielelle.
Esimerkkejä videoista on sivulla www.metsa.fi/esikoto/tulokset
Metsähallituksen Luontopalvelut oli hankkeen osatoteuttaja. Päätoteuttaja oli Oulun Diakonissalaitoksen säätiö ja partnerina hankkeessa olivat lisäksi Vuolle Setlementti ja Diakonia ammattikorkeakoulu. Hankkeen toiminta-alueena olivat Oulu, Kempele, Muhos, Pudasjärvi ja Kuusamo. Hanke oli Euroopan sosiaalirahaston rahoittama.
Lisätietoja:
projektikoordinaattori Saša Dolinšek, Metsähallitus, sasa.dolinsek(at)gmail.com, p. 044 3238086
Shilla Baheer, p. 046 5617835
Vastaava ohjaaja Kristiina Laatikainen, Pudasjärven vastaanottokeskus, kristiina.laatikainen@migri.fi, puh. 0295463163