Suomen tunturikoivikoiden tilasta tarvitaan kartoitustietoa maastosta. Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat jalkautuvat kesällä koivikoihin eri puolilla pohjoisinta Lappia havainnoimaan muun muassa koivikoiden toipumista mittariperhostuhoista.
Noin 70 prosenttia Lapin tunturialueista sijaitsee Metsähallituksen Luontopalvelujen hoitamissa kansallispuistoissa ja erämaa-alueilla. Osana luonnonsuojeluverkoston hoitajan vastuuta Luontopalvelujen tehtävä on alueiden ajantasaisen luontotiedon hankinta ja ylläpito. Tietoa tarvitaan arvioitaessa maamme luonnon tilaa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia, mutta myös tausta-aineistoksi arvioitaessa erilaisia maan ja luonnonvarojen käytön hankkeita suojelualueilla.
Luontopalvelujen tiedot tunturikoivikoiden tilasta ovat kuitenkin Luontopalvelujen heikon resurssitilanteen johdosta puutteelliset ja merkittäviltä osiltaan vanhentuneet, sillä ne pohjautuvat 1990-luvun lopulla tehtyyn kartoitukseen.
Kesällä 2019 tunturikoivikoista kerätään tuoretta tietoa eri puolilta Lappia. Kartoituksilla halutaan saada yleiskuva erityyppisistä tunturikoivikoista ja niiden tämänhetkisestä tilasta. Tunturikoivikoista selvitetään muun muassa mittariperhostuhojen vakavuus, jäkäläpeitteen tila, koivun taimien ja vesojen määrä.
Tunturikoivujen lehdet ovat 1960-luvulta lähtien maistuneet hyvin mittariperhosten toukille. Tunturikoivikkotuhot tulevat todennäköisesti lisääntymään ilmaston lämpenemisen myötä, kun tunturimittarin massaesiintymiset yleistyvät ja uudet mittariperhoslajit levittäytyvät tuntureille. Kartoituksessa selvitetäänkin muun muassa, ovatko koivikot pystyneet toipumaan aikaisemmista tuhoista.
Lisätietoa kartoituksesta:
Luonnonsuojelupäällikkö Pauliina Kulmala, Metsähallitus, Lapin Luontopalvelut, puhelin 0400 299 199
Lisätietoa tunturikoivikoista:
- Tunturikoivikot ovat kivennäismailla kasvavia metsiä, joissa tunturikoivut ovat vähintään kaksi metriä korkeita. Tunturikoivikoita on monentyyppisiä aina karuista koivikoista reheviin tunturikoivulehtoihin.
- Pohjois-Suomessa tunturikoivikot muodostavat useimmiten puuttoman paljakan ja alempien mäntymetsien välisen vyöhykkeen.
- Tunturikoivikkojen pinta-ala on maassamme noin 470 000 hehtaaria, eli reilu neljännes koko tunturialueen pinta-alasta.
- Seitsemän yhdeksästä tunturikoivikkotyypistä arvioidaan tuoreessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa uhanalaiseksi: joko luokkaan vaarantunut, erittäin uhanalainen tai äärimmäisen uhanalainen. Koivikoiden pinta-alan ennustetaan pienentyvän tulevien 50 vuoden aikana. Satelliittikuvatarkastelun perusteella tunturikoivikoiden pinta-ala on supistunut aikaisemmasta. Merkittävimmiksi tunturiluontotyyppien tilaan vaikuttaviksi tekijöiksi arvioitiin ilmastonmuutos ja porolaidunnus sekä niiden yhteisvaikutus.
- Tunturikoivikoiden vähentyminen johtuu varsinkin 1960-luvulla tapahtuneista laajamittaisista tunturimittarituhoista, joista palautuminen on ollut hidasta tai olematonta. Tunturimittarituhoja on tapahtunut myös 1960-luvun jälkeen, ja alueella alkanut esiintyä niin ikää tunturikoivuja ravintonaan käyttävä hallamittari. Ilmastonmuutoksen edetessä mittarituhojen ennustetaan lisääntyvät.